tiistai 6. lokakuuta 2015

Työpajailemassa

Tänään oli jotain uutta, kun kävin mutkan ohjailemassa korupajaa Riihimäen lukiossa. Tässä hieman tuloksia. Mukavaa oli, tätä lisää!


lauantai 3. lokakuuta 2015

Mutta onko se ihan oikeasti luovaa toimintaa?

Viikonloppu ihan itselle. Mies on ihana, ja vei lapsukaiset viikonlopuksi sukuloimaan. Minä jäin kotia. Kaikki oma aika käytetään nykyisin hyödyksi. Kaiken väsymyksen välistä yritän saada jotain järkevää aikaan. Suurimman osan aikaa kuitenkin tunnen, etten ihan onnistu niin kuin haluaisin. Viimeksi käytin omaa aikaani liimaamalla kasan kangaskoruja. Suurin osa ei liimautunut kuin Strömsössä. Tuli luotua sekundaa. Minä en tykkää sekundasta. Tässä elämäntilanteessa sekundan ottaa turhan raskaasti.

Tänään löysin kuitenkin uutta virtaa tekemiseen. Tein pitkästä aikaa kaupan kuvia. Ne on roikkunut, kuten moni muukin homma ajan puutteen vuoksi. Niille, jotka eivät tiedä, olemme muuttaneet kesän jälkeen kaksi kertaa. Vauveli syntyi keväällä. Muuttaminenkin on yllättävän suuri ponnistus. Mutta tänään sain tehtyä jotain, sain tehtyä kuvia. Se on itse asiassa tosi kivaa. Se on myös sopivaa haastetta itselle, kun mieli on väsy. Saa aikaan konkreettisia lopputulemia ja hyvää mieltä. Välillä painin tämän hassun ongelman parissa, että mikä on riittävää luomista. Korujen maahantuonti, onko se sitä? Mutta kaupan tekeminen on kyllä ollut juuri sitä. Koko prosessi, ja kuinka paljon siinä on oppinut. Kuvankäsittely on vain pieni osa sitä. Kauppa on hyvä harrastus. Kaikilla pitäisi olla oma kauppa.

Ensi viikolla on taas jotain ihan muuta. Ystäväni pyysi minua pitämään korutyöpajaa koululle, jossa opettaa. Jotain uutta, hieno uusi kokemus. Väsyneenäkin on itseä hyvä hieman haastaa. Ja nauttia myös siitä etuoikeusta ja vapaudesta mikä tulee siitä, että miehen vanhemmat on täällä apuhoitelemassa vauveleitani vielä marraskuun loppuun.

Ihana vapaus, ah ihana vankeus! Mukavaa viikonloppua meille kaikille :)

Tässä vielä muutama päivän tulos. Ihan itse loin (nämä kuvat nääs). Nää tulee mun kauppaan tän viikonlopun aikana. Kauppahan on osoitteessa www.bbling.fi.




keskiviikko 12. elokuuta 2015

Riikka luo, and fortunately, unfortunately there is no shortcuts

Olen tällä hetkellä kotona hoitamassa ekaa ja toista vauvaa. Samoin kuin ensimmäisen äitiysloman aikana, menevät illat taas perehtyessä uusiin koruihin, korutekniikoihin ja työkaluihin, tehdessä ja tutkiessa. Tai Riikka luo alkaa sitten, kun lapset on saatu nukkumaan. Erona edelliseen "lomaan" on se, että nyt aikaa on huomattavasti vähemmän. Omasta ajasta on tullut kullan arvoista, ehkä sen arvokkuus yhdistettynä maman väsyyn, tekee touhusta välillä miltein maanisen. Mielummin edes vähän omaa tekemistä kuin pitemmät yöunet. Mitään niin johdonmukaista toimintaa kuin oman kaupan pitäminen, on edes turha haaveilla. Nyt mennään näillä.

Kun luo, niin toivoo olevansa jotenkin spesiaali. Tulla olevaksi ja näkyväksi. Taidekoulussa se oli sitä  jo aiemminkin mainitsemaani Minä ja Minun ideani-puhetta. Se harmitti. Näin ihmisen ennen muuta sosiaalisena ja yhteisöllisenä olentona. Ideat leijuu yhteisessä ilmassa. Kieli ja tekeminen (tietotaito) kehittää sitä eteenpäin. Se ei ole omaa, se on yhteistä, vaikkakin eri tahdissa ideoita ilmasta poimitaankin. Yksilöllisyys on harhaa ja koska rahasta ei olla tehty yhteistä, omaa yksilöllisyyttä on tekijänä syytä korostaa, muuten voi jäädä (apu)rahatta. Välillä tämä loistoidea iskee kuitenkin kuin märkä rätti vasten kasvoja. Harmittaa niin perskuleen paljon, ettei ole sen yksilöllisempi, luovempi ja ihmisenä vähän muita parempi.

Asusteiden ja nettikaupan tekeminen on nykyisin hämmästyttävän yleistä. Samoihin koruihin törmää eri paikoissa. Minusta näyttää vahvasti siltä, että joku korutekijä voidaan yhdistää johonkin ideaan ja tekniikkaan enemmänkin sen vuoksi, että ehti ensiksi tehdä tuotteen ja nimenomaan Suomessa, tai ehti sen tuotteistaa. Pinterestin löytäneenä olen todennut, että siellähän ne kaikki jo on ja avoinna kaikille. Etsystä saa lisää ideoita ja tarvittavat vermeet edullisesti aina Kiinasta asti. Mutta en ole pahoillani siitä. Tämän vuoksi olen saanut paljon hyviä ideoita ja kokenut suurta tekemisen riemua. Nykyajassa tekijän rooli pienenee, ihminen pienenee. Se on itse asiassa aika suuri muutos luovissa ammateissa, joissa on vaalittu ajatuksia niistä superihmisistä. Nyt ollaan kaikki enemmän tai vähemmän suurta sekatavarakauppaa, ei ehkä niin erityisiä.

Koska tähän on tultu: aion alkaa takomaan rahakoruja, leimaileen metallia ja leikkeleen nahkaa sekä jatkaa lasi- ja kangaskorujen parissa. Aion olla niin all over the place ja ylpeä siitä. Katselin tuossa muutamia korutekijöitä, joiden töihin olen törmäillyt pitkin matkaa ja ihaillut. Löysin heidän sivuilta ne ihailemani työt, ne hillityt ja hallitut. Parasta kuitenkin oli, että lisäksi löysin ison joukon muita töitä, ei ehkä niin harkittuja ja tyylipuhtaita, ehkä niitä puhtaasta kiinnostuksesta kokeiltuja, luovuuden vimmassa tehtyjä. Tuotteistaminen on puolestaan eri prosessi. Se on sitä hillitympää ja karsittua, jalostettua timanttia. Jos hypätään luovuuden yli, harppauksella suoraan tuotteistamiseen, jää luovuus vähäisemmäksi. Luovuus on kuitenkin sitä leikkiä, minkä takia syntyi Riikka luo. Siinä on elon iloa, siinä tutkitaan ja kootaan maailmaa uudestaan.

Riikka luon ideana ei ehkä lopulta ollutkaan ne korvakorut, se on itselläkin hyvä pitää mielessä, tässä kirjoituksessa ennen kaikkea itselle siitä muistutus. Jos laskut saa maksettua ja lapset pidettyä hengissä, niin sehän on jopa elämäntapa. Mutta voi olla, että palaan tähän vielä tuonnenpana, korvakorujen kera.  Tiedoksi Riikka luota seuraaville, että kauppa on tarkoitus avata vielä hyvissä ajoin ennen joulua, sijainenkin on hankittu. Riikka voi keskittyä olennaiseen.

Rakkautta ja riittävästi omaa aikaa kaikille toivottaa,

Riikka Luo



sunnuntai 11. toukokuuta 2014

Luomisen rajat

Kun aloittelin blogiani, pääni oli aika täynnä erilaisia mörköjä, jotka kertoivat, kuinka luoda oikein. Sittemmin on mieleni muuttunut joustavammaksi. On helpompi tehdä asioita ihan vain sen vuoksi, että haluaa. Ei esimerkiksi siksi, että taidepiireissä jokin on toista kunnioitetumpaa. Myöskään alusta asti omatekoinen ei voi olla ainoa arvo meidän valmiissa maailmassa. Kopioimme ihan kaikkia ja kaikenaikaa ja yksi ihminen on aika vähän. Isommin tehdään vuorovaikutuksessa. Siksi annan itseni vapaammin olla ja luoda.

Luominen on päässyt minussa irti ja puuhailen tällä hetkellä isompia kuin olisin aiemmin uskonut.(Isommista myöhemmin) Elämä on ottanut minussa sellaisen suunnan, että ihan hirvittää. Turvallinen ei enää ole ainoa vaihtoehto, vaikkakin tämän riskinoton on mahdollistanut riittävän turvallinen olotila. Perustaessani toiminimen menetin ansiosidonnaisen työttömyyskorvauksen, joten ajattelin hetkeni tulleen.

Lapsen saaminen on mullistanut minun tai meidän elämän. Me luotiin elämää ja jokin meissäkin lähti lentoon. Oma mieli ei ole lainkaan niissä synkissä tulevaisuuksissa, joita mediassa olisi tarjolla. Ehkä me pärjätään joka tapauksessa, koska lapsen kanssa ei meillä ole muita vaihtoehtoja. Lapsen kanssa ei vaivuta toivottomuuteen vaan aletaan tiukan paikan tullen joustavammiksi, luovemmiksi.

Koukullisia kangasnappikorviksia tähän loppuun. Kangasnapin koko 18mm. Ovat mokomat jo Riikka luo:n facebook-sivuilla.

Mieli avoinna, korvissa riemukkaat Euroviisut.





lauantai 12. huhtikuuta 2014

Paljonko aikaa on oikein kulunut?

Aika kuluu. Vauvelin pikkuvauva-ajat on jo menneisyyttä ja ensiaskelmia on otettu. Myös kokopäiväinen kotiäitiys vaihtuu pian osa-aikaiseen töissäkäyntiin. Uudet haasteet kutsuvat. Aika paljonkin olisi käsillä ja tekemistä. Vain aika laittaa vastaan. Siitä on tullut arvokasta, koska sitä ei enää ole kuin ennen. Lapsi tekee elämästä arvokasta. Tik tak. Tik tak.

Aiheeseen liittyen muutama kello kaulaan. Ylälaidassa äitienpäivälahja itselle. Oma vauveli lähtee  roikkumaan myös töissä minun kaulaan. Kuvat sekä lasi että epoksi päällisillä.

Kello on kooltaan 50x35mm. Kuva on halkaisijaltaan 25mm.
Sekä epoksia että lasia pinnassa.

maanantai 3. maaliskuuta 2014

Tohtorin päivälle

Kalvosinnapit tuoreelle tohtorille. Kalvosinnappien korupohja on tosi hyvän muotoinen ja lasi istui siihen loistavasti. Tätä lisää!

Kalvosimet hopeanväriset, lasin halkaisija 16mm,
kirjoitus by Riikka Luo

torstai 13. helmikuuta 2014

Pum pum!

On jo aikaa, kun näin punaiset pistooli korvikset ystävälläni, mutta ne ovat jääneet mieleen. Näitä tehdessäni mietin, kuinka paljon merkityksiä me voidaan kantaa päällämme. Kävin aiheesta keskustelua taidekouluaikoinani, jollon olin ajatusta vastaan. Miten niin muka me muka otetaan kantaa ja kuulutaan johonkin vain sen perusteella, mitä ollaan satuttu päällemme aamulla laittamaan?

Huomasin olevani väärässä aloittaessani taidekouluopintojen jälkeen sosiaali-ja terveysalan koulussa. Pomppasin porukasta boheemina. Minusta se tuntui turhan alleviivaavalta ja hiljalleen oma tyyli alkoi muuttua. Aika pian lopetin esimerkiksi turbaanihuivin käytön ja vaatekaapista löytyi vähitellen muutakin kuin mustaa. Nykyään taidetausta ei ole enää niin selvästi näkyvissä. Mutta pienistä asioista sen voi ehkä huomata. Esim. minulla voi olla pyssyt korvissa. Tekovaiheessa mietin, että jo näiden korujen materiaalivalinnat vaikuttavat mahdollisiin tulkintoihin. Esimerkiksi pyssykorvisten mustat koukut ovat Etsyssä väriltään gunmetal eli pyssyn metallit. Itsessäänhän värikkäät pyssyt ovat rankan muotonsa vastakohta.

Mutta sen suuremmin pohtimatta. Tässä pyssyjä, koukut about mustan värisiä ja muoviset pyssyt kokoa 42x27mm. Terkkuja taidekoulukavereillle ja Op:lle!









Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...