maanantai 30. joulukuuta 2013

Facebook ja Riikka luo!

Jee jee! Facebookissa ollaan! Selvisin facen pelottavan vaiheilun läpi ja sain tehtyä Riikka luon koruille ihan omat facebook-sivut. Käykäähän kurkkaamassa! Tarkoituksena on, että päivittelen sinne korukuulumiset. Sehän tarkoittaa sitä, että päivitykset tulee tykänneille ilman, että tarvii sen kummemmin alkaa kaivamaan mun blogia tai muita tietolähteitä.

Klikkaahan siis itsesi tänne ja klikkaa "tykkää" https://www.facebook.com/riikka.luo

lauantai 28. joulukuuta 2013

Muistoja ja toimistohommia

Puoli vuotta olen tehnyt ja luonut, paljon. Jokin prosessi otti itsessä vallan ja vauhti kiihtyi, mitä lähemmäksi joulua tulin. Elämä on tuntunut olevan tasapainoisempi. Kotonaolo saa voimaa jostain omasta ja toisin päin. Samalla olen ollut vällillä aika väsy. Ehkä kyse on ollut myös tästä pohjoisen pimeydestä, joka joulua kohti tiivistyy. Ehkä on ollut kyse siitä, että hyvä elämä väsyttää. Pitää levätä riittävästi, että jaksaa touhuta. Onneksi meillä on joulu.  Levon tarpeellisuudesta kertokoon se, että molemmilla kerroilla Zeppeliinissä unohdin minun tuolit. Eka kerralla unohdin kaksi tuoliani, ja jouduin soittelemaan perään. Toisella kerralla päätin ottaa mukaani vain toisen tuolin, koska vähän olin huolissani siitä, että tuolini hävitän. Matkalla kotiin kuitenkin huomasin, että sinne se jäi. Tulin parissa viikossa tutuksi järjestyksenvalvojan kanssa, joka oli nätisti laittanut unohtamani tuolin ilman erillistä soittoa jemmaan siihen samaan paikkaan kuin viimeksi.

Myyntihommat on nyt hetken tauolla, tai niitä nyt puonin, seuraavaa askelta. Kaikki meni niin mukavasti, etten olisi uskonut. Nyt pitäisi taas tarttua härkää sarvista kiinni yhtä rohkeasti kuin aikaisemmin tänä vuonna. Oman itsen ja lähipiirin lisäksi minulla on nyt rutkasti hyvää palautetta ja kannustavia sanoja, jotka sain kiertäessäni maailmalla. Varmaan jokin ammattilainen puhuisi nyt, että minun pitäisi miettiä tavoitteita. Niitä on kuitenkin vaikea asettaa kuin ehkä pienempi kerrallaan. Mistä uskaltaa haaveilla? Luin vasta artikkelin siitä, että naisten menestymisen tiellä ovat naiset itse. Miehet lähtevät riehakkaammin kokeilemaan juttuja, kun naisilla puolestaan itsekritiikki estää toimia.

Mutta joka tapauksessa ihan ensimmäiseksi laitan Riikka luon facebookkiin. Facen julkisuus on minusta vähän pelottavaa, siinä missä toki julkimyyminenkin on. Toisaalta onhan tässä maassa korutekijöitä, kyllä varmaan vielä yksi mukaan mahtuu ja facessa tykkääminen on huomattavasti lievempää kuin esimerkiksi avioliitto (älytön vertaus, mutta mitä se haittaa). Tietokoneelle siis mars ja toimistohommiin!

Laitan loppuun vielä yhden Muiston. Muisto-koirasta tehty kaulakoru meni lahjaksi Maikille, joka oli minun kaverina ensimmäisissä myyjäisissä ja naisten messuilla. Lisäksi Maikki auttoi toiminimen paperihommissa. Maikkia oli siis ihana muistaa. Maikki on minun hyvän ystävän äiti. Maikki ja sen tytär ovat ehkä maailman avuliaimpia ja pyyteettömimpiä ihmisiä. Muisto-koira on minun ystävän koira, ja Maikki hoitaa ja lellii Muistoa. Muisto-korut päätyivät lopulta Maikin lisäksi myös ystävälle. Näin Muisto oli mukana myös tapanintansseissa!








perjantai 27. joulukuuta 2013

Joulun Helmiä

Tänä jouluna sukulaiset saivat minulta lahjaksi jo edesmenneen Helmi-isomummoni kuvasta tehtyjä koruja. Tässä niistä pari pakettiin päätynyttä ja yksi nurkassa lojuva.

Ensimmäinen on 30x40mm iso riipus. Päädyin laittamaan koruun nahkaremmin, koska lahjan saajaa oli vaikea ajatella palloketjussa. Toisessa kuvassa korvakorut, joiden lasin läpimitta on 12mm. Koukut sterling hopeaa. Kolmannessa kuvassa lahja, joka lopulta mietitytti niin paljon, etten sitä antanut lainkaan. Joskus vain käy niin. Riipuksen lasi on kooltaan 18x25mm. Ketjuna 2,4mm paksua palloketjua.

Kuva perhealbumista,
lasi 30x40mm, noin metrin pitkä musta nahkaremmi

Lasit 12mm, koukut sterling hopeaa

Riipuksen lasi 18x25mm, 60cm pitkä palloketju





perjantai 20. joulukuuta 2013

Avaimet joulumieleen

Kirjoittaessani aiempaa kirjoitustani tilaustöistä huomasin omaavani ennakkoluuloja siitä, josko avaimenperä voisi olla yhtä ihana ja arvokas kuin esimerkiksi koru tai solmioneula. Tämä oli ennen kuin ystäväni tilasi minulta avaimenperän tärkeällä kuvalla. Siitä tuli hieno ja upea lahja. Mitä ihmettä oikein ajattelin? Piti ihan pysähtyä ja miettiä omaa asennettani. Mistä moinen dissaaminen oikein johtuu?

Itselle ehkä tärkein avaimenperä tarttui mukaani opiskeluaikoina vieraillessani Lontoossa vuonna 2006. Lontoo on kallis paikka ja tämän vuoksi piti rahanmenoa valvoa. Halusin kuitenkin jotain matkamuistoa mukaani. Päädyin lopulta hienoon, kitchimäiseen, kultaiseen avaimenperään, jossa oli kuvassa vastanaineet prinssi Charles ja Camilla. Avaimenperästä tuli minulle aarre. Muistan myös selvästi, kuinka taidekoulukaverit sitä kadehtivat, mikä tuntui hyvältä (ihminen kun olen). Charles ja Camilla kulki minun matkassa pitkän aikaa ja ajan myötä sen kultaus kului ja kuva haalistui. Lopulta se meni vaihtoon.

Parhaat jutut pidetään mukana ja ne käytetään loppuun. Näin käy parhaimmillaan myös avaimenperille. Kyseisessä tilaustyössäni  on kuvassa lahjan saajalle tärkeä paikka (saatan julkaista kuvan lahjasta joulun jälkeen, jos saan tilaajalta luvan). Lahjan antajalla oli taustalla kaunis ajatus. Työssäni ihmisten parissa olen oppinut, että tällaiset esineet voivat parhaillaan kantaa läpi hankalissakin tilanteissa. Niihin voi palata mielessään, niitä voi pitää kädessä ja saada luottoa elämään ja siinä olevaan hyvään.

Joulu on herkistänyt siis minutkin. Aika on mennyt nopeasti tilaustöiden, joululahjojen ja tietenkin perheen parissa. Kuvakorut vievät mennessään ja usko kuvien väkevyyteen on voimakkaana. Olo on vähän kuin silloin kun kävin Miina Savolaisen voimauttavan valokuvauksen (rekisteröity) kurssin. Vähän kuin, että näin tämän pitikin mennä. Tämän vuoksi kuvia tehdään.

Joululahjoista myöhemmin. Avautukoot lahjat ensin niiden saajille,  muille vähän myöhemmin.

Ihanaa joulua kaikille toivottavat,
Riikka Luo ja Kuningatarapina


PS: Vielä sunnuntaina pyörähdän Zeppeliinissä eli tulkaahan sinne katsomaan, josko löytyisi puuttuvat lahjat konttiin.

lauantai 14. joulukuuta 2013

Myyntihommia Zeppeliinissä



Ei varmaan tämän kummempia. Huomenna käyn katsomassa, miten myyntihommat onnistuvat Zeppeliini-kauppakeskuksessa. Tosi vaikea arvioida etukäteen, joten käynpäs kokeilemassa. Elämmä jännittäviä aikoja.

torstai 12. joulukuuta 2013

Tilaustyönä koru omasta kuvasta

Teen tilaustyönä lasikoruja asiakkaiden omista valokuvista. Teen tilaustyöt aina yhteistyössä asiakkaan kanssa ja minulle on tärkeää, että valmis koru on mieluisa.

Asiakkaalle ohjeistusta korun tilaamisesta


Kuva voidaan toimittaa minulle joko paperisena tai digimuodossa. Paperinen kuva on helppo muuttaa digitaaliseksi skannaamalla tai ottamalla paperikuvasta valokuva digikameralla. Voin tehdä tämän tarvittaessa asiakkaan puolesta. Digimuotoiset kuvat voidaan lähettää minulle suoraan sähköpostiin liitetiedostona riikka.luo@gmail.com. Myös paperisten kuvien toimituksesta voidaan sopia sähköpostitse.

Huomio seuraavat asiat, kun suunnittelet valokuvaa koruksi: valokuvassa on hyvä olla jonkin verran reunoja halutun kohteen ympärillä, että rajaaminen korun (pyöreä tai soikio) muotoiseksi onnistuu. Lisäksi kuvalla olisi hyvä olla hieman kokoa, jotta laadukkaan kuvan tulostaminen on mahdollista.

Kun lähetät minulle valokuvan, kerro koruun haluttu kohde ja haluatko korun pyöreänä vai soikeana.  Pyöreä kaulakoru on kooltaan 25x25mm, soikea 25x18mm. Kaulakoru värivaihtoehtoina ovat hopea tai pronssi. Perusketjuna on 1,5mm palloketju, joka on 60cm pitkä (ylettyy laittaa pään läpi ilman lukon avaamista). Lisäksi minulla on vaihteleva valikoima erilaisia kaulakorupohjia, ketjuja, sormuksia ja korvakorupohjia, lisäksi miehille avaimenperiä, kalvosinnappeja ja solmioneuloja.

Kuvan saatuani tarkastan kuvan rajauksen ja koon. Voin myös asiakkaan toiveiden mukaisesti muuttaa värikuvan mustavalkoiseksi ja tehdä kuvalle pientä hienosäätöä sävyihin ja kontrastiin. Laitan ehdotuksen tai ehdotukset asiakkaalle sähköpostiin. Korupohja vaihtoehtoja kaulakoruihin ja rintarosseihin löydät täältä. Vaihtoehtoja korvakoruihin ja sormuksiin voi tiedustella erikseen.

Korujen hinta lasketaan niin, että jokainen ensimmäinen koru kuvasta on 25e. Seuraavat korut samasta kuvasta ovat 20e/kpl. Sähköpostilla voi minulta tiedustella hintoja myös sterling hopeisiin kaulakoruihin ja korvakoruihin.

Kannattaa huomioida, että korun kuvan tekijänoikeuksista huolehtiminen jää tilaajan vastuulle. Jos sinulle jäi jotain kysyttävää tai tarkennuksen paikkaa, voi minulle laittaa sähköpostia osoitteeseen riikka.luo@gmail.com.


Hopeanvärinen peruskaulakoru  25x25mm
(soikea malli on hyvin samanlainen)
ja 1,5mm palloketju 60cm



Asiakkaalle räätälöity tilaustyö "Ämmi"
Kuva 25x18mm, hopeanvärinen korupohja ja
1,5mm ketju

keskiviikko 11. joulukuuta 2013

Kolme vanhaa

Aika hurahtelee käsistä. Kaikki kotoa liikenevä on mennyt tilaustöissä ja myyntihommissa. Omat korut on ollut lähinnä suosittujen korujen lisäämisiä. Eilen tein kuitenkin erästä tilaustyötä, jonka haasteena oli kuvan pienempi koko ja päätin samalla tehdä muutaman omankin pienemmän uuden kuvan. Lähinnä omaksi huvitukseksi. Löysin muutaman vanhan, vielä käyttämättömän kuvan. Hienoja kuvia, aiempaa, paremman maailman tunnelmaa. Hauskaa uuden luominen on, ei siitä mihinkään pääse. Tässä siis kolme eilisen tuoretta. Olen menossa sunnuntaina Kempeleen Zeppeliiniin myymään, joten voi olla, että näihinkin törmää siellä. Minuun joka tapauksessa.

Päätynevät 25x25mm kaulakoruiksi


tiistai 3. joulukuuta 2013

Ajatuksia Naisten messuilta

Messut meni älyttömän kivasti. Kaksi päivää kelluin jossakin pilven päällä, ja elämä oli tosi mukavaa. Oli oikein onnellinen olo. Tuntuu, että pystyin vähän levittämäänkin sitä hyvää mieltä, kun sitä oli itsellä niin paljon. Onneksi menin ja uskalsin!

Ajatukset siitä, että on noloa vain katsella tuotteita ilman, että ostaa, totesin pupuksi. Oli kiva, kun ihmiset tulivat katsomaan ja juttelemaan. Kivuus ei mennyt pois, vaikka ihminen meni pois ilman ostamista. Useat jakoi ajatuksiaan ja antoi palautetta tai oli kiinnostuneita tekniikasta.

Muutamat tyypit jäi mieleen. Oli esimerkiksi muutama tosi iloinen tyty, jotka kävi ensin mun pöydällä, sitten teki mutkan muualla ja palasi takaisin, ja ne teki tämän monta kertaa. He sanoivat aina, että "Me taas!" Ihanat tytyt, terkkuja heille. Muutaman kerran ne palasi ihan uuden kaverin kanssa. Sitten oli muutama tosi hiljainen, jotka katseli ihan rauhassa ja sanoi, että ehkä tulevat takaisin. Ajattelin, että he eivät tule, mutta sitten he tulivatkin.

Sain myytyä erikoisempiakin koruja. Molemmat lehmäkorut meni ja kasariapina. Yhden ison apinan tein lauantai-iltana, koska tuli tilaus. Mun maalauskorut aiheutti suuntaan ja toiseen reaktioita, vähän vieraantumista ja myös innostusta. Oli tosi mukavaa, kun lehmät löysi uuden kodin ja erikoinen Kasariapina kantajansa. Väkisinkin kyseiset korut on enemmän tai vähemmän henkilökohtaisia, koska ne on omia maalauksia. Tulipa hyvä mieli!

Mun Kasariapina,13x18mm lasi, kuvana minun
Kuningatar-maalaus


Sen huomasin, että sillä oli merkitystä, mitä itsellä oli päällä. Eka päivänä mulla oli isot puukorvikset ja myin niitä enemmän. Myin jopa korvikset korvistani. Toisena päivänä mulla oli kangaskorvikset, ja niitä meni tosi mukavasti. Vähän mietin, että tänne blogiinkin voisi laittaa muutaman kuvan, jossa korut on päällä. Saa aivan eri tavalla kuvaa, miltä korut näyttää päällä. Tästä ja siitä syystä, että nyt sitä ollaan oikein urakalla ulkona maailmalla, laitan ekan kuvan itsestäni tänne blogiin. Kuva ei ole ihan nyt tätä varten otettu ja kuvan kohdetta vaivaa vauvaheräilyt. Siitä siis silmäpussia ja muita säikkyjä ilmeitä. Onneksi sininen mekko ja ihka omat korvikset ovat kompensoimassa.




Kiitos kaikille, oli huippua! Tätä lisää!

perjantai 29. marraskuuta 2013

Naistenmessut ja Riikka luo 30.11 ja 1.12.2013!!!

Jännittävää! Huomenna ja ylihuomenna Riikka luo-korut ottaa suunnan Oulun Pohjankartanoon Naisten messuille. Alla muutama kuva messuilla olevista koruista. Lisäksi paljon paljon muuta, esimerkiksi iso läjä isoja puukorviksia ja alekorista löytyy mukavia, hyvännäköisiä sattumia, valikoimaa aikuisille ja lapsosille!

Tulkaahan moikkaamaan, siellä me Maikin kanssa pyöritään!


Lasikaulakoruja, aiheina valokuvat ja minun maalaukset


12mm kokoisia nappikorviksia,
aiheina  suvun kuvia ja minun maalauksia


18mm kangaskorviksia



keskiviikko 27. marraskuuta 2013

Naistenmessuille kankaisia

Isompi kasa näitä, aiemmin käsistä vietyjä kangaskorviksia, lähtee mun kanssa lauantaina Oulun Naistenmessuille. Minulla tulee näistä laku mieleen.


sunnuntai 24. marraskuuta 2013

Kaksin aina kaunihimpi

Tässä pieni kokeilu. Näin moniosaisia kangaskorviksia Etsyssä, minkä jälkeen piti itsekin päästä kokeileen.

Kuten toisesta kuvasta näkee, olen käyttänyt nappeja yhdistämään rannerengasketjua. Liimaaminen vaatii vielä harjoittelua. Parista ei tullut identtinen, koska liimaus veti toiset napit tiukemmin yhteen kuin toiset eli nämä korvikset on hiukan epäsymmetriset. Tämän vuoksi nämä kyseiset parit päätyvät minun korviani koristamaan.

Ylempi nappi on halkaisijaltaan 18mm, alempi 27mm

Samat koot kuin yllä, vieressä epämääräisempi kuva tekniikasta

PS: Olen tässä viimeaikojen synkkyydestä kaivannut valoa blogiini, joten ulkonäkö saattaa vaihdella. Varmaan tulee suurempi muutos, josko naistenmessuista (Oulussa viikonloppuna Pohjankartanossa) selviän.

torstai 21. marraskuuta 2013

Nöyränä painovoimasta, sormusten esillepanosta

Mieheni sanoi minulle, että tulen oppimaan paljon, kun menen myymään korujani. Viisas mieheni oli oikeassa.

Sormukset oli alun perin nätisti rivissä. Näin:


Ongelmana oli, että painovoima veti sormukset sivuttain. Lisäksi ne oli pöydän takaosassa. Ei kukaan mun sormuksia katsellut, ei kukaan mun sormuksia ostanut ja syynä täytyi olla tämä esillepano. Ongelmanahan ei nimittäin voinut olla se, ettei kukaan  mun sormuksia olis halunnut ihailla tai ostaa (ripaus sarkasmia päivääsi).

Kotona alkoi aivomyrsky. Sormustelineitä myytiin esimerkiksi käsinä ja kissan häntinä. Löysin myös tarjottimen, jossa oli sormustaskuja. Tilauksen toimitusajat olivat kuitenkin pitkiä, taskuiset telineet isoja, kädet ja hännät epäkäytännöllisiä. Ratkaisuksi löytyi Etsy. Löysin kaupan Euroopasta, jolla oli huippu nopea toimitus. Yöllä mietin (öisin ratkotaan loput ja tulevat ongelmat), että olisiko sittenkin pitänyt tilata kaksi boxia. Olis oma lasisormuksille ja oma kangassormuksille. Parin päivän jälkeen soi ovikello. Mulle tuli paketti ja kas kas: ne lähettikin mulle kaks. Näin tämän pitikin mennä.


Ja tässä tämä toinen hieno nyt on. Painovoima selätetty! Itse asteen verran pronpana myyjänä. Jes! Oulun Naisten messuilla tavataan!

maanantai 18. marraskuuta 2013

Kuulumisia ja kangassormuksia

Taitaa olla niin, etten ole vielä ihan päässyt väsyn herraksi. Teen, mutta hissukseen siinä sivussa, enkä sillä hirmuisella draivilla, mitä ennen myyjäisiä. Vauva myös kasvaa ja vaatii koko ajan hieman enemmän vanhemmaltaan, onneksi myös antaa. Voi olla että vireyteen vaikuttaa myös pimeä ja lumeton marraskuu. Odotan lunta niin pääsen hakemaan puuttuvan energian hiihtoladulta.

Menen myymään korujani seuraavan kerran parin viikon päästä Naisten messuille tänne Ouluun. Ilokseni pystyin toteamaan myyjäisissä, että minulla on jo hyvä kasa myytävää, joten paniikkia ei ole. Otin muuten myyntipöydästä hienoja kuvia. Kotona huomasin, ettei kamerassa ollut muistikorttia. Kuvat voisi kertoa, että kehittämistä riittää korujen esillepanossa. Kantapään kautta oppii, vaikka vähän kipeätähän se on. Jospa saan kuvia otetuksi ensi kerralla. Täytyy varmaan myös vähän kierrellä muiden pöytiä, niin voi oppia kokeneemmilta.

Vielä kuitenkin muutama nappisormus. Oon saanut muutaman uuden kankaan ja niistä syntyi ihanaisia. Heräsin myös siihen, että pompulakokoisista saa isompia sormuksia. Antaa pihtien laulaa ja  antaa kyytiä rautalankasilmukoille.

Säädettävät kangassormukset,
pienempi 18mm, suurempi 27mm

Sormukset 18 ja 27mm,
nämä japanilaisista kankaista

Säädettävät kangassormukset, halkaisijat 18 ja 27mm

Kokodemonstraatio 27mm ja 18mm sormuksista, käsi keskikoko

perjantai 15. marraskuuta 2013

Korvat messingillä

Eilisen tuotoksia. Messinkilaatoissa minua kiinnostaa erityisesti muodot ja niiden yhdisteleminen. Nuo lucite-koristeet pääty puun jälkeen näihin. Tulee vähän väriä. Laitan kahteen kolmiosaiseen vielä myöhemmin tapit ylhäälle, niin tulee myös toisenlaista kiinnitystä. Itse olen niistä erityisen innostunut. Tuo kolmiolaatta on myös suosikkini. Seuraavaksi alan piirtämään kuivaneulalla messinkiin kuvia. Lasista ja kankaasta tulee pieni tauko.




Mukavaa viikonloppua kaikille!

PS: Pitäis olla aikaa opetella kameran käyttöä. Alkaa olla tosi haastava valo ottaa kuvia. Niistä tulee väkisinkin asteen verran erikoisia.

tiistai 12. marraskuuta 2013

Ei pöllömpää

Lauantai oli eka kerta. Jännitti jonkin verran mennä myymään, kun viime kuukaudet ikään kuin huipentui siihen. Kaikki meni mukavasti. Oli mukava saada palautetta ja jutella ihmisten kanssa. Maikki myi sukkia ja hänen kaveri tuli vielä sisäänheittämään oikein kunnon markkinatyylillä. Hänestä sanotaan, että hän myisi vaikka mummonsa. Sen uskon. Myyntiäkin oli. Jännitti, jos hinnoittelin oikein, ainakaan ei asiasta tullut kielteistä palautetta.

Kotona iski kamala väsy. Menin horroksessa pari päivää. Keskityin pitkästä aikaa nauttimaan televisiosta oikein kunnolla, kun vauveli meni yöpuulle. Maanantaina tuli kuitenkin postia. Nyt joulun alla olen joutunut odottelemaan Etsy-pakettejani ehkä ikuisuuden. Jokainen Suomeen asti kuljetettu paketti tuntuu samalta kuin ihan ensimmäiset, jotka Etsystä tilasin. Kummasti piristi.

Sain postissa kultaketjuja. Kultainen palloketju meni kuningatarapinalle, joka päätyi jo jonkin aikaa sitten rankasti kasarihenkiseen korupohjaan. Tämä on niin mun aarre. Muutama ketju meni mun pöllöihin. Great to be back!

Kuningatarapinan lasin koko 13x18mm, ketju n. 70cm,
kuvana tekijän maalaus

Pöllöt siinä 3-4cm, ketju 45cm



torstai 7. marraskuuta 2013

Tervetuloa!

Homma on nyt niin, että eka blogin (ja siis minut) jakoi siskon kaveri, joka näki siskon korut. Sitten blogin jakoi sisko ja oma kaveri. Nyt blogia jakaa serkku ja lapsuudenkaveri. Homma on niin lähtenyt käsistä. Mun piti tulla kaapista silleen hissukseen ja nyt mun tilastot paukkuu. Minä en tähän ollut varautunut. Minun kädet ja otsa on hikoilleet, samalla on tosi mukavaa. Tervetuloa te kaikki blogiini eksyneet.

Lueskelin eilen vanhoja blogikirjoituksia ja täytyy myöntää, että eteenpäin on menty. Aluksi oli paljon lastia mukana, taidekoulu ja omat jumitukset. Nyt mulla on tekemisen riemu ja meininki. Nyt todettiin kun miehen kanssa katsottiin alla olevaa laatikostoa, että hulluksihan se tuli. Niin se tais tulla.




Tämä on ollut hyvä viikko. Oon touhunnut paljon, saanut hyvää palautetta ja . Muutaman tilaustyönkin olen saanut. Lauantaina lähden myyntimieheksi. Maailma avartuu. Vielä loppuun Niin hyvää puuta osa 2. Laatikoston kaverina myyntipöytärekvisiittana. Toki ollaan sitten siistimmin tosielämässä. Tulkaahan Haukipudas päiville moikkaan lauantaina. Me ollaan siellä, minä, korut, Maikki ja sukat. Terkkuja siskon kaverille, siskolle, omalle kaverille, lapsuudenkaverille ja serkulle :)


Pimeässä otettu, mutta sisustusblogeista inspiroituneena 


PS: Jos joku koru kiinnostaa, laita mailia riikka.luo@gmail.com. Pian oon muuallakin kuin tapahtumissa myymässä, mutta hetken vielä kestää. Ilmoittelen asiasta.

keskiviikko 6. marraskuuta 2013

Ihanat lapsoset ja lapsenmieliset

Paras ja välittömin palaute tulee melkein aina lapsilta. Siksi juttujen tekeminen lapsille on tosi mukavaa. Heidän hyvä mieli tarttuu. Pompuloiden lisäksi oon viime aikoina touhuillut heijastinruusukkeita lapsukaisille. Oisko ne halkaisijaltaan noin 7 cm ja niissä on neulakiinnitys. Ihanat pienet nallet on valmiina ostettuja. Fimoa taitavat olla. Myyjäisiin menevät.


perjantai 1. marraskuuta 2013

Keittiötaulu

Lehmälle ei ole mennyt hyvin mun koruhommissa. Lehmältä on toistuvasti leikattu korvia. Vihdoin postinkantaja toi mulle kuitenkin lehmäystävällisempiä neliön muotoisia laseja ja korupohjia ja mun "Keittiötaulu" pääsi koruun. Tämä ei näytä minusta aivan silmittömältä eläinrääkkäykseltä, vaikka ehkä vielä vähän kuitenkin. Vauveli neliöilee myös.


Päällinen lasia, aiheena oma maalaus


Päällinen lasia, aiheena suvun kuva

torstai 31. lokakuuta 2013

Hetkeä fiilistellen

Alan hiljalleen valua hämärään talveen. Sitä on syytä fiilistellä. Tässä yksi talven auringonlasku  itselle tärkeässä paikassa.




tiistai 29. lokakuuta 2013

Tmi Riikka luo ja perustavaa laatua olevia ajatuksia

Alun perin ajattelin, että kirjoittaisin blogiin avoimesti omista luomiseen liittyvistä ajatuksistani. Sitten huomasin, että tietyt ajatuskuviot tuntuivatkin vaikeammilta jakaa. Tässä kuitenkin palanen henkilökohtaisempaa.

Itsensä ja tekemisieni korostaminen tai toisin sanoen esille tuominen tuntuu ajoittain hankalalta, siitäkin huolimatta, että voisin pitää korujani itse ja seistä tekemisieni takana. Se minusta on jo saavutus itsessään.
Tuntuu välillä, että kulttuurissamme on vallalla ajatus siitä, että jos et ole paras, älä tee. Olenko siis riittävän hyvä? Pitäisikö vain ryömiä koloon ja pyytää ehkä anteeksi? Tuntuu vain, että ne jotka riittävyyttään miettivät, eivät sitten tee. Sillä välin muut tekevät ja saavat sen, mistä miettijä haaveilee. Niin kuitenkin kävi, että minulla nälkä kasvoi syödessä. Erilaisia asioita kasvoi tekemisen ohessa, luominen otti vallan. Määrät kasvoivat ja säästöt hupenivat. Ajatukset siirtyivät korujen teosta myös niiden myymiseen ja sitä kautta yrittämiseen. Yrittämisessä olisi puolensa. Voisi luoda ehkä jotain uutta itsestä. Ylittää itseä hieman.

Huomasin kuitenkin, että ajatus omasta yrityksestä tuntui hankalalta. Asiaa piti minun ihan pohtia. Mikä tekee ajatuksen yrittäjyydestä vaikean? Miksi helpoin ajatus on mennä toisille töihin? Toisaalta mietin, että erilaisten suunnitelmien ja yritysten ajattelu oli helpompaa juuri siksi, että oma tilanne oli turvallinen. On työpaikka, mihin palata. Sopiva määrä turvallisuutta edesauttaa luovuutta. Muuten elämä on vain selviytymistä, jossa ehkä herkemmät vivahteet jäävät helpommin taka-alalle.

Miksi oma yrittäjyys tuntui ideana niin vaikealta? Itse asiassa lähtiessäni selvittämään asioita totesin, että lisäisin vain mahdollisuuksiani toteuttaa itseäni monipuolisemmin ja saisin esimerkiksi vähennettyä materiaalihankintoja verotuksessa. Ehkä paras asia ikinä! Käytännössä minulla siis ei olisi paljon menetettävää. Tällaisen toiminimen perustamiskustannuksetkin ovat aika vähäisiä.

Alkaessani tutkia asiaa totesin ehkä yllätyksenäkin, että lähipiirissäni oli yrittäjiä ja sen tuntijoita. Lähipiiristä sain neuvoja ja taloudellista ohjausta. Jotenkin hämmästyin siitä, että tilanteessani voin vain voittaa (ja menettää noin 110 euroa perustamismaksuun). Ehkä voin käyttää myös luovuuttani vähän toisella tavalla ja vapaammin kuin tarkoin määritellyssä palkkatyössäni. Ehdottomasti myös kotiäidin arki käy minulle mielekkäämmäksi, koska kotiäitinä en koe läheskään aina olevani parhaimmillani. Kotiäitiys on minulle täysin uusi ja isolta osalta tutkimaton alue, jossa valitettavan usein teen höpsöjä virheitä. Ei ole kuin muutama päivä, kun silvoin puukauhan blenderiin yrittäessäni epätoivoisesti jauhaa paistamaani jauhelihaa. Yrittäjänä minulla voisi kuitenkin olla alue, jota kehittää turvallisemmin ja ehkä vähän turvassa suuremmilta tunteilta (epäonnistuminen vauva-asioissa kirpaisee koruasioita huomattavasti enemmän).

Fiilistelyosuuteen:
Välillä tuntuu, että missä tämä ihminen on ollut viimeiset vuodet. Mihin se meni piileksimään, miettimään ja suorittamaan? Ihmisen onni on luominen, itsen luominen uudestaan, tiedostaminen ja asioissa eteneminen. Onnea on rohkeus hypätä. Hyppy itsessään on onnea. Onnea on olla Tmi Riikka luo. Terkkuja tukijoille, erityisesti ihanalle miehelle, iskälle, äitille, Katjalle ja sen äitille, siskolle, työpaikalle ja vaavelille, joka varmasti vaikuttaa suuresti tämän äitin onneen! Love life.


lauantai 26. lokakuuta 2013

Niin hyvää puuta

Yleensähän täällä näkee pelkästään lasi- ja kangaskoruja, mutta tällä kertaa harrastelen vähän rönsyilyä.

Ihastuin Etsyssä puuriipuksiin. Ne on aika isoja (nämä kyseiset ehkä 5cm läpimitaltaan )ja ihan mielettömän kevyitä. Lisäksi niitä saa monissa väreissä. Aluksi kokeilin värkkäillä niihin pelkät koukut, mutta nepä olikin tosi ankeita, hyvän puun haaskausta. Kokeilin myös värkkäillä niihin korupiikkien avulla helmiä, mutta myönnettäköön, että mulla on vielä rautalangan taivutusten kanssa harjoittelun sarkaa. Päädyin taittelemaan lopulta renkaita. Aiemmin olen ollut vannoutunut hopeavärin ystävä, mutta täytyy myöntää, että kultavärin paluu on ollut raikas tuulahdus. Näissä siis kultaväriset koukut ja muut härpäkkeet. 







Mukavaa viikonloppua kaikille!


torstai 24. lokakuuta 2013

Lempipari

Tässä mun ehdoton suosikki korvispari, jota tällä hetkellä pitelen ja touhuilen myös joulun myyjäisiin. Näissä on sellanen reilu kasarifiilis. Mikäs sen parempaa. Nuo koukut antaa nappikorviksille vähän eri näköä verrattuna tapillisiin. Näissä on asteen verran juhlan tuntua.



PS: Mulla on muuten ihana uus korujen paras kaveri, kun ostin kunnon kameran. Ei haittaa ja masenna pimentyvät illat. Ero entiseen pokkariin (oon aina ollut pokkarien puolestapuhuja) on huikea.

tiistai 22. lokakuuta 2013

Ekstrovertti jää odottamaan postia

Oon tässä viime päivinä haaveillut kaikenlaisesta uudesta. Haluttais ostaa ja kokeilla sitä ja tätä, ihan siihen saakka, että budjetit paukkuu. Harmikseni mieheni ei aio alkaa rajoittamaan ostojani, joten joudun kantamaan vastuun raha-asioistani ihan itse.

Jossakin verrattiin intro- ja extroverttejä. Introvertit keskittyvät hiljalleen rauhassa johonkin ja oppii perusteellisesti. Ekstrovertit toimii nopeasti ja pitää samalla kovaa ääntä itsestään. Ekstroverttien tieto jää introverttien tietoa pinnallisemmaksi. Oon miettinyt, että minä olen tuollainen hätäinen ekstrovertti, jonka täytyy herätellä itsessä uinuvaa introverttiä. Jos vain rauhoittuisin, ja keskittyisin yhteen tai näkisin jo nyt kehitettävissä olevan.

Olen pari päivää selaillut netissä kankaita, joista saisin entistä hienompia nappikoruja ja töitä aikaan. Etsyn ostoslista on ollut ainakin muutaman metriä pitkä. Sitten introvertti kuitenkin otti vallan (tai se rahapula), ja sain katsottua, mitä minulla jo oli. Ja minullahan oli vaikka mitä kivaa. Sain koluttua yhden reikäisen kankaan loppuun ja siitä hienoja mustavalkoisia nappipohjia aikaan. Pitsikuvaa esittävään kankaaseen heräsin, kun joku toinen sitä kommentoi. Kyllä, hieno se on ja hienoja kohtia käyttämättä. Jos olisin vain hätäisesti ostanut uutuuksia, olis nämä löydöt saattaneet jäädä löytämättä. Tuloksena nyt alla olevat, paksumpi rahapussi ja keskittyneenpi mieli.



PS: Ei ole arvontavoittajaa näkynyt. Jos tulee vastaan, niin sanokaa multa terkut.

sunnuntai 20. lokakuuta 2013

Arvonta huipentuu!!!

Jee! Arvonnaksi meni. Laitoin maksetun laskun mielihyvällä palasiksi ja kirjoitin palasiin arvontaan osallistujien nimet. Kaikki arvat päätyivät pääsivät ensin mysteeriastiaan.



...ja sieltä onnettarena toiminut mieheni nosti arvonnan voittajan... ja onni suosi Ulnoria! Onnea Ulnor! Laitatko Ulnor minulle sähköpostia osoitteeseen riikka.luo@gmail.com, ja kerro nimesi ja osoitteesi, niin saan sinulle korvikset postiin. Kiitos kaikille osallistumisesta ja mielenkiinnosta. Eiköhän sitä päästä arpahommiin vielä myöhemminkin.


keskiviikko 16. lokakuuta 2013

Siskolle Onnea!

Siskolla oli synttärit ja se sai synttärilahjaksi toivomansa lasikaulakorun, halkaisijaltaan 25mm, joka esittää meidän isää pienenä poikana veneilemässä. Iskä kerto kuvasta: "Meikä jotain kolme- tai neljävuotiaana. Kokomittainen säärisukka ja polven kohdalla reikä. Sitä tuossa kaislalla ja käsin häveliäästi peittelen."



PS: Arvonta jatkuu vielä perjantaihin saakka. Käyhän kurkkaan siitä lisää ja osallistumassa klikkaamalla tunnistetta "arvonta".

lauantai 12. lokakuuta 2013

Fimoillaan kun tavataan!

Tällä viikolla olen fimoillut. On tullut tehtyä juttuja sekä muotteihin että pyöriteltyä ihan omin käsin. Fimoilun hyviä puolia on ehdottomasti kirkkaat värit ja leikkisä luonne. Kaikille korujen tekijöille tuttuja ilmiöitä ovat fimosta tehdyt piirakat ja marjat. Itse innostuin tekemään joitakin salmiakki- ja piparikorviksia joulun myyjäisiin. Itselle otin myös parin salmiakkia. Niitä tekisi mieli puraista. Tässä on fimo-viikon tuloksista kolme kaulakorua, joissa on vähän väriä. Runsas värien käyttö on ollut omalle ilmaisulle tyypillistä ja näissä pystyi leikkimään sekä korun osilla että kuvillakin. Ihanasti imelää!

Muistathan, että on vielä viikko aikaa osallistua Ehtoisan emännän ja Riikka luon arvontoihin. Minun blogista arvonnasta lisää tietoa löytyy klikkailemalla tunnistetta arvonta. Voi voittaa hienoja Riikka luo-koruja. Kyllä kannattaa osallistua!

Mukavaa ja värikästä viikonloppua kaikille!

Korun kupera lasi on 18x25mm, ketju 60cm palloketjua,
kuva-aiheena tekijän akryylimaalaus

Korun kupera lasi on 18x25mm, ketju 60cm palloketjua,
kuva-aihe suvun albumista

Korun kupera lasi on 18x25mm, ketju 60cm palloketjua,
kuva-aiheena tekijän akryylimaalaus

PS: Vauvelikuvan vauveli on saatu vihdoin jäljitetyksi! Vauveli on minun ihana kaukomailla asusteleva Tea-serkku ja kuva on nyt mukavasti luvan kanssa käytössä.

tiistai 8. lokakuuta 2013

Maijan ainutlaatuisuudesta, ajatuksia luovuudesta

Koska blogini teemana on luovuus, haluan vähän pohdiskella plagioinnista käytyä keskustelua. Olen miettinyt sitä erityisen paljon viime aikoina ehkä juuri siksi, että Louekarin Maija oli lukiotoverini, ja hänen tekemisiään tämän vuoksi tarkemmin tarkastellut ja jälkeä ihaillut. Viime aikoina hänen tilanteensa ei ole ehkä niin ihailtava tai kadehdittava kuin joitakin kuukausia sitten. Ihmiset osaa olla julmia ilman aiheisiin perehtymistä sen tarkemmin tai miettimistä omalle kohdalle.

Taidekoulussa puhuttiin paljon minä-kieltä, mikä tarkoitti sitä, että taidekoululaiset ja taiteilijat kertoivat heille tulleita ideoita taideteostensa pohjalla.  Vaikka on olemassa myös yhteisötaiteilijoita, oli minusta minä-puhe yleistä. Minua tämä puhe jonkin verran häiritsi ja mietin, ettei minusta ole taiteilijaksi, koska en koe, että minulla oli mitään niin vahvasti omaa asiaa sanottavana. Minä olisin mielummin ollut hiljaa ja antanut kuvien olla kuvia. Minun kuvat ovat yhtälailla osa tätä todellisuutta kuin toisetkin kuvat.

Minusta uudet ideat leijuu ilmassa ja ne on tulosta jo olemassa olevista ideoista. Kukaan ole tyhjiössä ja kaikki ovat alttiita aikansa virtauksille. Ihmiset toki nappaavat ideoita vähän eri aikaan ja tarttuvat niihin kukin omien kiinnostuksen kohteidensa perusteella. Minusta tällainen ideoiden kollektiivinen luonne hankaloittaa laittamaan ideoita varsinaisesti kenenkään nimiin. Mieleen tulee kaksi esimerkkiä tästä. Alun perin mietin lopputyöni aiheeksi vuorovaikutuksellista työtä, jossa vuoropuhelu tapahtuisi Internetissä. Myöhemmin kuulin, että Helsingissä oli samoihin aikoihin taidekoululainen toteuttanut hyvin samanlaisen projektin. Minusta ideoiden liitelemiseen ajassa liittyy ajatus, jonka kuulin erään taiteilijan sanovan televisiossa taannoin. Hän ihmetteli tapaamiaan markkinoinnin asiantuntijoita, jotka puhuivat trendiväreistä. Taiteilija sanoi tunnistavansa "trendivärejä" (hän ei pilkannut, mutta ihmetteli) ihan vain oman herkkyytensä vuoksi, ihan ihmisiä tarkkailemalla.

Mikä on yksilöllistä, mikä on jonkun omistamaa ja mikä kopiointia? Kuvia on nykyisin niin valtavasti, että tuntuu, ettei ole mahdollista olla viittaamatta niistä mihinkään. Tai valokuvat esimerkiksi. Kuinka voi omistaa valokuvaan vangitun todellisuuden. Tai sanat. Olisivat kirjailijat suuressa pulassa, jos joutuisivat mietiskelemään jokaisen lauseen ainutlaatuisuutta.

Kävi ilmi, että Maijan Hetkiä-kankaan kuvio oli tehty toisen taiteilijan valokuvan pohjalta. Julkisesti sanottiin, että se on kuitenkin sallittua, koska kuvaa oli käytetty inspiraationa ja lopullinen kuva oli muuttunut olennaisesti. Myös taidekoulussa puhuttiin tekijänoikeuksista, että riittää, että omaan työhön tulee jotain uutta. Minusta luomisessa on kyse siitä, kuinka jo olemassa olevaa todellisuutta yhdistellään ja mitä valintoja siihen liittyen tehdään, minkä pohjalta muodostuu tai syntyy jotain uutta. Mediassa puhuttiin, että alkuperäisen valokuvan kuvanneen taiteilijan omaiset päättivät olla nostamatta syytettä Maijaa vastaan. Varmasti se oli järkevää, koska todennäköisemmin he olisivat sen taistelun hävinneet.

Ongelmaksi Maijan kohdalla muodotui se, että Maija oli kertonut Hetkiä-inspiraation syntyneen penkillä istumisen aikana, ei valokuvasta. Mielestäni olisi ollut aivan tarpeetonta kuitenkaan kertoa sen synnystä kyseisen kuvan perusteella, koska se olisi voinut vaikuttaa kilpailun tulokseen jonkun toisen eduksi. Eikä se saisi, koska riittää, että kuvaan tulee jotain uutta. Maija kertoi tarinan, eikä ole varmasti ensimmäinen luovan työn ammattilainen, joka näin teki. Taiteilijuuteen liitetään ja halutaan liittää tarinoita. Ne kasvattavat taiteilijoihin liittyviä myyttejä, joista yksi varmastikin on, että ideat tulee nenästä ja korvista ulos ihan tuolla vaan istukelemassa. Yleensä luova työ on kuitenkin paljon muutakin, ennen kaikkea kovaa työtä, mikä jalostaa ideoita.  Arvostelijoiden pitäisi itse etsiä tämän tasoista kilpailua varten hyvää käytettävää kuvamateriaalia kaiken olemassa olevan materiaalin seasta, työstää se uudesta näkökulmasta ja saada vielä kaikki pitämään siitä. Minusta tämä asia ei ole mikään itsestään selvyys. Maijalle tuhat pistettä tästä suorituksesta.

Minusta tämä Marimekko kohu alkoi elämään vähän omaa elämäänsä. Hiusten-vai heinänköhalkomiselta se alkoi viimeistään tuntumaan, kun jokin taiteilija tarttui heinänkorsien asentoon Marimekon kuosissa, koska heinät olivat samanlaisessa asennossa kuin hänen työnsä heinät. Olen käyttänyt omissa töissäni aina reilusti käyttänyt sekä omia että muiden kuvia. Olen kokenut sen jopa välttämättömäksi tehdessäni jotain esittävää. On olemassa ihmisiä, joilla on pettämätön muisti ja he piirtävät näköistä mielensä sopukoista. Minä tarvisen mallin tehdessäni esittävää, muuten äitiä piirtäessäni tulee hänestä soikio. Silti minun työt on minun kuvia. Jokainen viiva tai veto on yhdistelty minulle tyypillisellä tavalla. Kokonaisuus on koottu minun valintojen perusteella.

Luominen ei ole luomista, jos kerrotaan liian tarkat säännöt. Luominen tarvitsee tilaa ja hyväksyvän ilmapiirin tai vaihtoehtoisesti tosi kovan pinnan tekijältä. Olen havainnut, että koruissa tällainen kopioinnin rajoilla liikkuminen on enemmän kuin yleistä. Näkee korvakoruissa käsityötä, jossa käsityöksi jää käytännössä koukun laittaminen valmiiseen riipukseen, mitä toki itsekin teen. Kuka on näiden korujen tekijä, mene ja tiedä. Mutta laitanpa tähän kahden kuvan sarjan, joka kertoo mun kuningattaren synnyn. Yhtä kopiointia se mokoma. Eli eka oli kuningattaren pään muotoinen turistikortti (ei kuvaa), josta tein maalauksen. Puhekupla tuli myöhemmin. Sitten oli apina kirja, jota käytin ensin ihan apinoiden mallina ja lopulta yhdistin nämä kaksi kuvaa ja syntyi Kuningatarapina. Ja kyllä minä koen, että ihan minun työ se on. Työkaveri kysyi, että mitä ihmettä ajattelit, kun tämän maalauksen teit. Niin, mitä lie oli ilmassa.






PS: Jos et ole vielä osallistunut, niin käyhän ihmeessä osallistumassa mun ja Ehtoisan emännän arvontaan, joista on tietoa kahdessa edellisessä postauksissa.

perjantai 4. lokakuuta 2013

Riikka luon arvonta

Tätä postausta kommentoivien kesken arvotaan iki-ihanat alla 12mm Palmukorvikset. Kommentoinnin aihe on vapaa.

Tämä on siis Riikka luon oma arvonta ja Ehtoisan emännällä on (http://ehtoisa.blogspot.fi/) ikioma, jossa myös palkintona Riikka luon koruja. Ehtoisa emäntä postannee arvonnasta jo tänä päivänä.

Riikka luon arvonta alkaa nyt ja kestää kaksi viikkoa. Onnea osallistuville!

torstai 3. lokakuuta 2013

Tulossa: Arvonta!!! Jee Jee!!

Homma on nyt niin, että kohta arpaillaan. Pieni vilautus jo täällä, mutta tarkemmat ohjeet tulevat Ehtoisan emännän blogiin lauantaina. Myös minun blogiini tulee pienet kiitos-arvonnat, josta palkintona tarkoin valitut ja suosituiksi todetut upeat korvakorut. Mutta palataanhan asiaan ja koruhommiin tuonnenpana.


sunnuntai 29. syyskuuta 2013

Sormukset, nuo ihanat pallurat

Tällä viikolla tuli postista paketti, joka pisti sormet syyhyämään oikein urakalla. Siitä muutama tulos tässä.

Nämä on halkaisijaltaan 25mm, sormuspohja on
 hopean värinen ja säädettävä. Aiheina tekijän maalaukset


Tämä on myös 25mm, mutta pronssin värinen ja
muodoltaan kuppimainen.
Tästä kuvasta ymmärtää paremmin, miltä koko näyttää kädessä.
Aihe sukualbumista

Nämä on pronssin värisiä, lasi kooltaan 18x25mm,
sormus on säädettävä. Aiheet suvun kuvia

Pallura- ja takademonstraatio

Nämä etualan sormusten lasit on kooltaan 13x18mm,
väri pronssinen ja sormus säädettävä. Takana on pari
sormusta16mm lasilla, hopeanvärisessä säädettävässä
sormuspohjassa. Elefantti tekijän maalaus.

Pallurademonstraatio

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...