keskiviikko 12. elokuuta 2015

Riikka luo, and fortunately, unfortunately there is no shortcuts

Olen tällä hetkellä kotona hoitamassa ekaa ja toista vauvaa. Samoin kuin ensimmäisen äitiysloman aikana, menevät illat taas perehtyessä uusiin koruihin, korutekniikoihin ja työkaluihin, tehdessä ja tutkiessa. Tai Riikka luo alkaa sitten, kun lapset on saatu nukkumaan. Erona edelliseen "lomaan" on se, että nyt aikaa on huomattavasti vähemmän. Omasta ajasta on tullut kullan arvoista, ehkä sen arvokkuus yhdistettynä maman väsyyn, tekee touhusta välillä miltein maanisen. Mielummin edes vähän omaa tekemistä kuin pitemmät yöunet. Mitään niin johdonmukaista toimintaa kuin oman kaupan pitäminen, on edes turha haaveilla. Nyt mennään näillä.

Kun luo, niin toivoo olevansa jotenkin spesiaali. Tulla olevaksi ja näkyväksi. Taidekoulussa se oli sitä  jo aiemminkin mainitsemaani Minä ja Minun ideani-puhetta. Se harmitti. Näin ihmisen ennen muuta sosiaalisena ja yhteisöllisenä olentona. Ideat leijuu yhteisessä ilmassa. Kieli ja tekeminen (tietotaito) kehittää sitä eteenpäin. Se ei ole omaa, se on yhteistä, vaikkakin eri tahdissa ideoita ilmasta poimitaankin. Yksilöllisyys on harhaa ja koska rahasta ei olla tehty yhteistä, omaa yksilöllisyyttä on tekijänä syytä korostaa, muuten voi jäädä (apu)rahatta. Välillä tämä loistoidea iskee kuitenkin kuin märkä rätti vasten kasvoja. Harmittaa niin perskuleen paljon, ettei ole sen yksilöllisempi, luovempi ja ihmisenä vähän muita parempi.

Asusteiden ja nettikaupan tekeminen on nykyisin hämmästyttävän yleistä. Samoihin koruihin törmää eri paikoissa. Minusta näyttää vahvasti siltä, että joku korutekijä voidaan yhdistää johonkin ideaan ja tekniikkaan enemmänkin sen vuoksi, että ehti ensiksi tehdä tuotteen ja nimenomaan Suomessa, tai ehti sen tuotteistaa. Pinterestin löytäneenä olen todennut, että siellähän ne kaikki jo on ja avoinna kaikille. Etsystä saa lisää ideoita ja tarvittavat vermeet edullisesti aina Kiinasta asti. Mutta en ole pahoillani siitä. Tämän vuoksi olen saanut paljon hyviä ideoita ja kokenut suurta tekemisen riemua. Nykyajassa tekijän rooli pienenee, ihminen pienenee. Se on itse asiassa aika suuri muutos luovissa ammateissa, joissa on vaalittu ajatuksia niistä superihmisistä. Nyt ollaan kaikki enemmän tai vähemmän suurta sekatavarakauppaa, ei ehkä niin erityisiä.

Koska tähän on tultu: aion alkaa takomaan rahakoruja, leimaileen metallia ja leikkeleen nahkaa sekä jatkaa lasi- ja kangaskorujen parissa. Aion olla niin all over the place ja ylpeä siitä. Katselin tuossa muutamia korutekijöitä, joiden töihin olen törmäillyt pitkin matkaa ja ihaillut. Löysin heidän sivuilta ne ihailemani työt, ne hillityt ja hallitut. Parasta kuitenkin oli, että lisäksi löysin ison joukon muita töitä, ei ehkä niin harkittuja ja tyylipuhtaita, ehkä niitä puhtaasta kiinnostuksesta kokeiltuja, luovuuden vimmassa tehtyjä. Tuotteistaminen on puolestaan eri prosessi. Se on sitä hillitympää ja karsittua, jalostettua timanttia. Jos hypätään luovuuden yli, harppauksella suoraan tuotteistamiseen, jää luovuus vähäisemmäksi. Luovuus on kuitenkin sitä leikkiä, minkä takia syntyi Riikka luo. Siinä on elon iloa, siinä tutkitaan ja kootaan maailmaa uudestaan.

Riikka luon ideana ei ehkä lopulta ollutkaan ne korvakorut, se on itselläkin hyvä pitää mielessä, tässä kirjoituksessa ennen kaikkea itselle siitä muistutus. Jos laskut saa maksettua ja lapset pidettyä hengissä, niin sehän on jopa elämäntapa. Mutta voi olla, että palaan tähän vielä tuonnenpana, korvakorujen kera.  Tiedoksi Riikka luota seuraaville, että kauppa on tarkoitus avata vielä hyvissä ajoin ennen joulua, sijainenkin on hankittu. Riikka voi keskittyä olennaiseen.

Rakkautta ja riittävästi omaa aikaa kaikille toivottaa,

Riikka Luo



Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...